Voi tauti

Jos eräs ystävä kokee aina valittavansa blogissaan kurjasta työpaikastaan, musta tuntuu etten puhu muusta ja päivitä muuta kuin sairaskertomuksia (vain viimeiset ehkä 4 vuotta..). Jos et jaksa lukea, klikkaa itsesi äkkiä vaikka ..öö.. Koti ja Keittiö -lehden sivuille.

Täällä nimittäin oksennetaan. Tai yksi pieni perheenjäsen, jonka pikkusisarus tulee varmaan perässä, kun aina ottaa isommastaan mallia. Tai sitten tämä johtuu eilen aloitetuista immune system boosting -kuurista, jonka paikallinen korvalääkäri määräsi tarkoituksenaan vahvistaa toisen luontaista puolustusjärjestelmää kaiken maailman flunssia vastaan ja näin ehkäistä uusia korvatulehduksia ja niiden seurauksia. Kuuri sisältää erilaisia pro- ja prebiootteja 10 päivän jaksoissa 3 kk ajan, sekä jonkin mineraali-kystiini-a-vitamiini-yms-valmisteen, jota pitäisi ottaa 3 krt päivässä myös 3 kk. Googlen avustuksella sain käsityksen, että aika monet lapset täällä vetävät samaa kuuria infektiokausina, toiset pysyvät terveinä, toiset ei. Mutta nyt oksennetaan.

Kurjinta tässä tietty juuri nyt on se, että Suomeen pitäisi päästä käymään muutaman päivän kuluttua. Kahden mahdollisesti kipeä tenavan kanssa on ihqua matkustaa, varsinkin yksin. No, toisella sentään taas henki kulkee, vaikka vielä 4 päivää sitten oli yöllinen sairaalareissu Switzerlandiaan hyvin lähellä hengenahdistuksen (lue infektioastma) takia. Onneksi on lääkkeitä varastossa, ei tartte pihtailla..

Mä tässä laskeskelin, että ollaan asuttu täällä vajaa 4 kuukautta ja lapsilla on ollut vesirokko, 3 vatsatautia, 4 flunssaa ja korvatulehdus. Ja medän historiaa tuntien tämä on vasta alkusoittoa. Ja ei, kyse ei ole huonosta käsihygieniasta, näkisitte, miten meillä lotraraan, hierotaan ja desinfioidaan eikä mihinkään liukuhihnankaiteisiin tms. ole lupaa koskea. Ihan oikeasti, tähän on tultu. Aamupalalla multivitamiineja ja omega kolmosta ja äidin vakioaamiainen, lasi Beroccaa. Jos olisin minä AEL (aikana ennen lapsia), nauraisin kippurassa tällaiselle hysteerikolle ja valistaisin "liiasta hygieniasta" tai jostain muusta hyväätarkoittavana, mutta aiheesta In real life mitään tietämättä. Mutta tämä on nyt meidän todellisuutta, taas kerran. Onneksi tämä talvi jää lyhyemmäksi kuin Suomessa. Ja lapset kasvaa koko ajan, kyllä tämä joskus helpottaa. Eikä kukaan ole hengenvaarassa tai vaikeasti sairas. Toiset lapset sairastavat pienenä paljon (varsinkin he, jotka ovat perineet äitinsä tehokkaat korva-nenä-kurkkutautigeenit) ja se siitä. Välillä vaan syö naista tämä sairaan kaunis elämä. Nyt yläkerrasta kuuluu lupaava huuto:

Äiti, maha ei oo enää yhtään kipee!

Nähdään pian!