Korvia

Terkut EuroDisneystä! Oli hupaisa paikka. Joku voisi sanoa, että hirveä, tekemällä tehty keinotodellisuus, mutta entä sitten? Lapsilla on kivaa, aikuisilla myös, suuri osa ihmisistä hymyilee ja missään ei tule sellaista oloa, että anteeksi kun olen olemassa ja vielä lasten kanssa tulen häiritsemään aamiaistanne/illallistanne/uintihetkeänne. Reality escapea parhaimmillaan. Tykkäsin. Kivoja härveleitäkin, ei tarvitse taas kieppua vähään aikaan. Ja arvatkaahan, mikä elämys oli eräälle nähdä kaikki ihan oikeat prinsessat. Heistä tulemme puhumaan kauan.

Onneksi ehdittiin heilua hurmiossa mikinkorvat päässä, sillä nyt se arkitodellisuus ja syysinfektiokauden avajaiset alkoi, tänäkin vuonna. C sai ärhäkän korvatulehduksen flunssan jälkitautina ja kai on taas jotain liimakorvan tynkää kehittymässä, ehkä. Korvalääkäri oli kovin ..ööö.. ranskankielentaitoinen. En ole ihan varma, missä mennään. Jälkitarkastuksessa selvinnee lisää ja se on kuulkaa google translate auki taas vastaanotolla hyvin tanakasti. Pääasia, että saatiin jos jonkinlaista rohtoa. Toivoa saattaa, että pikkuveljen korvat selvisivät säikähdyksellä tai ainakin paranevat ilman antibiootteja, kun on raukka joutunut niitä popsimaan vähän liikaa nuoreen ikäänsä nähden. Ja onni onnettomuudessa, että nyt tiedetään ainakin yksi "meidän alan" spesialisti näillä tienoilla. Vaikkei olekaan yhteistä kieltä, korvat on.