Päivityksiä Pariisista

No niin, täällä ollaan. Päästiin reissuun kaikesta sairastelusta huolimatta. Lapset alkoi olla jo lähes kuosissaan ja minä, noh, jos saa valita yskiikö kotona vai Pariisissa, valitsin jälkimmäisen. Kävin alakerran apoteekista just hakemassa jotain suihketta lievästi särkeville poskionteloilleni: Euvanol, traitement local d'appoint en cas de rhume et de rhinopharyngite. Hyvä. Vielä kun tämän viskibasson saa nostettua pari oktaavia korkeammalle, niin yhä parempi. Ja jos ei saada täältä mitään basillin muotoisia kotiin viemisiä, ihan parasta.

Jalat, isot ynnä pienet, jomottelevat kaikesta kävelystä, mutta hyvin jaksettiin dallata pitkin katuja. Ja tietty metrolla pisimmät etäisyydet. Parasta antia lasten mielestä oli Centre Pompidoun lapsille suunnattu näyttely/työpaja, jossa vietimmekin sitten lähes koko museovierailun.

Ai niin, käytiinhän me myös maisemia ihailemassa ylimmästä kerroksesta. Desipelit alkoi olla sitä luokkaa, ettei rohjettu käydä (tai myös hienovaraisesti vihjattiin et jos nyt ei s'il vous plait) näyttelyjä katsomassa. Mutta kivaa oli ja tänne ens kerralla taas uudestaan.

Ja pakko oli tietysti käväistä maisemia ihailemassa myös täältä. Oli hyvää energianpurkua eräillekin vekkuleille kävellä portaita ylös ja alas, ja kiitettävää reisijumppaa myös allekirjoittaneelle.

Vähän on ikävä meidän karvaista ystäväämme kotona ja mietimme, miten mahtaa siellä mouruta ikävissään, juuri uuteen ulkoilmaelämään tottuneena taas sisälle vangittuna, mutta ei tämä tähän lopu, ehei. Huomenna, jos Luoja ja äidin hermot suo, on tarkoitus hypätä lähijunaan ja viettää vielä kaksi päivää Disneylandiassa. Yhtäaikainen innostus ja ahdistus :) Tyttäremmehän on saikulla to asti, että hyvin ehtii. Palaan tähän koetukseen ja siitä selviämiseen myöhemmin. Tässä vielä kuva eräästä ranskalaisesta kisusta, jolla on makeet bootsit.