Syksyn tuntua

Vaikka mittari on pompannut vihdoin takaisin lähes pariinkymmeneen lämpöasteeseen, ilmassa huokuu syyskuun loppu. Poikasen kerhomatkan varren hevoskastanjat ja kotikanaalin varsi alkavat vääjäämättä vaihtaa syysmuotia ylleen. Hyvältä näyttää!

Kuninkaallista menoa

 Jaahas, mitäs täällä kotinurkilla tapahtuu? Onpas hienot kukat laitettu kuningattaren palatsin parvekkeelle..

Ja esikoinenkin viettää vapaapäivää koulusta..

Ja kaiken maailman ratsusotilasta ja poliisia pukkaa..

Ja kukas se siellä kultaisessa vaunussaan? Tuhkimoko?

Ei suinkaan, vaan kuningatar Beatrix. Tuolla se nyt perheineen vilkuttaa meille alamaisille parvekkeeltaan, optimaalinen ranneliike by the way.. Heeei Bea! Oliks kivaa? Hieno hattu. Kävi nähkääs vuotuisella kultakärryajelullaan allekirjoittamassa tulevan vuoden budjettiesityksen  ja taisi samalla julistaa valtiopäivät avatuksi. 

Hyvää Prinsjesdagia!

Heippa heippa

Hengissä ollaan, ja märissä kengissä.  Sadetta pidellyt. Ja vähän tuullut.

Ei ole löytynyt kameran akun laturia vieläkään. Ja tulin siihen johtopäätökseen, etten ala tuolla kännykän kameralla räpsimään mitään, sen verran ärsyttävää käyttää sitä. Mutta lupaan jatkaa etsimistä, niin paljon kuvattavaa olisi nyt, kun syksy on tullut kaupunkiin. Neiti kuusivuotiaan kuusivuotisvalokuvatkin ovat otamati, mutta joku päivä tässä sit.

Pään sisäistä ja ulkoista actionia riittää kullekin säädylle, hyvä niin. Pari syysflunssaa ja muuta pöpöä nujerrettu. Kovat englannin lukemis- ja kaunokirjoitusharjoitukset sekä matematiikan boot camp meillä kotona sekä koulussa meneillään esikoisella. Aika kiriminen, että pääsee samalle tasolle muiden tokaluokkalaisten kanssa, kun on tavallaan hypännyt vuoden yli vanhojen koulujen erilaisista opetusohjelmista ja ikäryhmäjaoista johtuen. Suomessa kv-koulussa olisi mennyt nyt ekalle ja ranskassa ns. valmistavalle luokalle, joka on pienten ja isojen koulun välissä. Mutta tuon tytön tuntien oppiminen sujunee rivakasti, kunhan vain jaksaa keskittyä ja olla sisukas. Sitä toivomme. Pitää kovasti koulustaan ja uusista koulukavereistaan, erityisesti eräästä intialaisesta, uusi-seelantilaisesta ja hollantilais-kreikkalaisesta tytöstä. Pojatkin olisivat vielä ihan kivoja kuulemma, mutta hepäs alkavatkin olla siinä vaiheessa, että tytöt on yök ja niitä voi lähinnä vaan kiusata. Osa luokan pojista on yli vuoden vanhempia kuin C. Sen huomaa juuri tuollaisista jutuista.

Kuopuksen aamut menevät leikkien Bad Guyta eräiden muiden pikkupoikien kanssa. Ai miten sitä leikitään? No kuulemma juostaan villisti ja heitellään tavaroita sekä hiekkaa. Ja välillä muututaan haikaloiksi ja jahdataan kerhon ohjaajatätejä. Ja lauletaan täysillä Big Helicopter And an Airoplane. Miniminiminimini Ford Escort. Oliks kivaa? Liian kivaa. Tädit kehuvat supersosiaaliseksi ja puheliaaksi meidän poikaa. Aika hassua. Time of his life. 

Minä työmatkaleskeilen (pitkästä aikaa) ensi viikon ja aion käydä voimia kerätäkseni illalla (hyvin pitkästä aikaa) jumppaamassa erään suomalaisen jumppapirk..Niinan peilisalissa. Voi olla, että huomenna sattuu. Joka paikkaa.

Kaikenlaista

Olemme olleet vähän kipeitä ja väsyneitä, joten päätimme tarkoituksellisesti ottaa viime viikonlopun ihan hissunkissun ilman mitään suurempia suunnitelmia. Kamera on ollut ilman akkua jo tovin, emme ottaneet yhtään ainoaa kuvaa tyttären 6-vuotispirskeistäkään ja sehän kismittää. Tänä viikonloppuna piti yrittää saada muutamia onnistuneita synttäriposeerauksia, mutta sitten iski nuha ja vuotavat silmät yms. Ens viikonloppuna sitten.

Paljon on kyllä tapahtunut ja niin monta tilannetta tullut, jolloin olen ajatellut, että nyt saisi kovin mehukkaita blogitarinoita ja -kuvia.  Yritän taas olla ahkerampi. Ehkä. Ihan pian. Tai myöhemmin. 

Asumme vanhan keskustan liepeillä ja läheltä alkaa katu, jonka varrella on paljon taidegallerioita ja ravintoloita. Kadulla vietettiin taidetapahtumaa koko viikonloppu ja eksyimme vahingossa maalamaan erään gallerian näyteikkunoita. Voi se fiilis, kun on maalinen pensseli kädessä. Pitäisiköhän ryhdistäytyä tuollakin saralla? Anyways, arvaatteko ensimmäisestä kuvasta äidin ja tyttären maalaamat hahmot? Vinkki: Molemmat ovat sinisiä.

Ps. Nämäkin hassut kuvat saatiin otettua vain siksi, että A:n työkaveri osui paikalle kamerakännyköineen. Meidän puhelimet oli luonnollisesti unohdettu kotiin. Pitämään seuraa sille kameralle.