Näin kesäiseltä täällä näyttää vielä keittiön ikkunasta, mutta älä anna sen hämätä. Paikalliset lapset on puettu jo tiiviisti toppatakkeihin, tosin alaosana saattaa olla ohuet sukkikset ja pikku hamonen. Minä nyt kuitenkin odotan, että mittarin lukema lähestyy nollaa tai on edes alle kympin ennen, kun vuoraan lapseni vanuun.
Ritari valmiina kärpäsjahtiin. Niitä riittää, sekä ystäviämme hämähäkkejä. Vähän ovat jo onneksi kohmeessa. Ovat isoja ja ällöttäviä, ne hämikset.
Muistatteko, kun lapsena kerättiin Barbie-tarroja tarrakirjaan? Meidän supermarketista saa nyt jokaista käytettyä 10 egeä kohti yhden paketin meriaiheisia tarroja aika kivaan ja informatiiviseen kirjaan. Jos osais ranskaa, vois oppia aika paljon. Äitikin on innostunut näistä. Toi Mikki ei kuulu joukkoon. Se vaan änkeää mukaan joka paikkaan.
Tai ehkä tämä hyvä tiistaifiilis johtuu siitä, että parin viikon kuluttua pakkaan ylläolevat hygieniavälineet ja tulen lasten kanssa ihan pikavisiitille sinne Pohjolaan. Kotiäidin arkea, sitä ajoittain tylsää, puuduttavaa ja yksinäistäkin (vai olenko ainoa?), kestää ihan helposti, kun on tiedossa jotain kivaa, mitä odottaa. Vaikkei varsinaisesti olekaan koti-ikävä/Suomi-ikävä, odotan innokkaasti sitä, että lapset pääsevät mummoloimaan ja itse saan vähän omaa aikaa ja ystävien seuraa. Jeejee.
Tällaista täällä tänään, à bientôt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti