Cerises, mes cheris!

Monen vuoden jälkeen.. nämä paikalliset kirsikat eivät aiheuta normaalia allergiakutinaa.. AH!

ps. Ainoa negatiivinen asia on, että paikalliset linnut mekastavat ja tappelevat näistä herkkupaloista yötä päivää ja se ei olekaan aina kovin viehkeää kuunneltavaa.

Jalavamaja

Kun varjossa on +28 astetta ja eteläisen auringon paahde polttelee ihoa, löytyy pihalta ihanan viileä alue. Ja sinnepä eivät naapurin raksamiehetkään näe!

Jo joutui armas aika..

..ja niin se paikallinen Suomi-koulukin päättyi, kivoihin kesäjuhliin keskellä viinipeltoja. Suomi-kouluthan ovat Opetusministeriön tukemia, täydentävää opetusta antavia opinahjoja, joissa edistetään ulkosuomalaisten ainojen ja reinojen suomenkielen ja kulttuurin taitoja.

Nyt on Suvuvirret veisattu ja todistus äidin käsveskassa. Hieman oli haikeaa katsella kaikkia lapsia perheineen, jotka jatkavat elämäänsä ranskaksi. Mutta toisaalta, meidän lapsia odottaa uusi Suomi-koulu Hollannissa ja uskon, että kotiudumme sinne mainiosti.

Luolamiehen klaani

Kävimme viime viikonloppuna Helvetian puolella Vallorbe -nimisessä kylässä, jossa on uskomaton kalkkikiviluolasto. Luolat löydettiin 1960-luvulla ja sinne on rakennettu yleisölle hieno kävelyreitti. Luolassa käy myös paljon "caving"-harrastajia. (Mikähän se on suomeksi? Siis kun mennään haalarit tai märkäpuvut päällä ja otsalamput otsissa tutkimaan luolia, sukeltamaan ja kiipeämään ja tunkemaan itseään pienistä raoista ja tullaan yltäpäältä mudassa ja kovassa adrenaliinihuurussa takaisin maan sisältä..)

Mulla tietty loppui kamerasta akku heti alkumetreillä, mutta muutama luolanseinä ja kivimuodostelma taltioitui. Osa kuvista on räpsitty kännykän kameralla. Luolan sisällä on myös maanalainen joki ja pohjavesijärviä ja reitti päättyy hienoon jalokivi- ja mineraalinäyttelyyn. Äsh, siitäkään ei kuvia.

Kyllä oli hieno paikka ja ihan tosissaan kivi voi kiinnostaa, sanoo sisäinen geologini. Tässä siis se pienehkö luolamies, joka kotiin päästyään tallensi mielikuvat paperille.

Etana etana näytä sarves, tuleeko huomenna kultaa?

Sarvet oli kaikilla tyypeillä kovasti pystyssä ja pihan perukan pikkukivessä oli tuttua symboliikkaa ; jokin ristilippumaa voittaa huomenna, uskaltaisin näistä merkeistä ennustaa.

Voi jännät paikat isänmaalla tänään ja huomenna, nauttikaa kilpailuhengestä!

Vihreä katto

Hellepäivän paahteessa kaikki on sallittua..



..kuten koulusta lintsaaminen..



..kuten purossa uitetut vaatteet..



..kuten äidille uudet Reiskat..



..kuten herkuttelu..



..kuten vapaapäivän ottaminen, kun töissä on muilla hirmu kiire..

Johan vihersi. Kotipihalta roskiksen vierestä löytyi vastapuhjennut vastaväri. Huomenna alkaa arki.

Uusia tuulia nuuhkimassa

Kävimme parin yön tunnustelureissulla Hollannissa, Haagissa, tulevilla kotikulmilla. Jäi ihan hyvä fiilis ja oikeastaan oon huojentunut, kun pääsen taas asumaan kaupunkiin. (Ratikoita! Busseja useammin kuin kerran tunnissa!) Paljon on tietty korvenasukille väkeä tuossa minimaassa, olikohan se 16 ja puoli miljoonaa reilun vanhan Uudenmaan kokoisella pläntillä. Oon käynyt maassa ennenkin, mutta nyt sitä katsoi noin niin kuin lapsiperheenkotiäitivinkkelistä. Ja hyvältähän se näytti. Ei ehkä samanlaista hienostunutta eleganssia kuin Geneven seuduilla, mutta mähän oonkin aina tykännyt mannermaisesta menosta :) Ja kaupungin vanhat osat oli kyllä varsin kauniita ja osa aika ökyjä myös. Sinne ei liene meillä asuntoasiaa. Mutta ihan tuo vanha keskusta ja sen liepeet kovasti kiehtoisi. Tai rantakaupunginosa, mutta sieltä on ehkä liian pitkä matka lasten koululle. Ja vesisateessa vaakatason tuulessa sanoisin ehkä jotain muuta. Painokelvotonta.

Lasten ehdoilla meni tämä(kin) reissu: Merimaailmaa, puistoa, biitsiä - ja nugetteja. Me ei muuten haluttu lyödä hynttyitä yhteen ja perustaa pesää sen yhden katsomamme asunnon kanssa niin innokkaasti kuin tämä perushollantilainen Deborah-neito paremman puolikkaansa (heh heh kyllähän te tiedätte) kanssa. Kyllä mekin vielä löydetään se oikea.

3h + ulkokeittiö

Jos ei sitä kämppää löydy Hollannista..

Tästä kuulette vielä.

Yhdet häät ja parit purjeveneet

Vietimme pari päivää Sveitsin Lausannessa, jossa A:lla oli työjuttuja. Perjantai meni tietysti BBC:tä tuijottaen, omat pikku brittiprinsessa ja -prinssi jaksoivat keskittyä hetken ja loppuaika kului tihutöitä hotellihuoneessa tehden (hys, ei sitten puhuta siitä tussilla koristellusta untuvatäkistä..)

Lauantai kului järvenrannassa. Aika villiä menoa noin niin kuin lasten taholta, mutta kuluipahan aika joutuisasti perässä juosten ja vahtien, ettei kukaan uimataidoton molskahda Lac Lemaniin.

Aika intensiivistä ollut taas tämä 24/7 ajanviete lasten kanssa. Täytyy tunnustaa, että olin aika pirun kateellinen tälle häiskälle, joka tuolla laiturin nokassa luki yksin kirjaa. Mut sitä saa, mitä tilaa tai jotain.

Eilen illalla paluumatkalla, noin 5 km ennen kotia muistin, että nythän on vappu. Hauskaa sellaista siis kaikille, olispa kivaa olla siellä teidän brunsseilla mukana! Rullaatirullaa.