Kohti uutta vuotta

Joulu tuli ja meni. Ensin jännitimme, saadaanko jouluvieraita laisinkaan. Saatiin kyllä, vajaan kahden vuorokauden matkustamisen jälkeen. Kyllä nauratti ja suututti tämä Euroopan "lumikaaos" suomityttöä. Mutta oli kivaa, että lapset pääsivät näkemään Englannin isovanhempiaan ja mekin saatiin vaihteeksi vähän muutakin aikuista seuraa kuin toisemme.

Jotain suomalaista joulupöydässä sentään

No sitten saatiin niitä lahjoja (Kiitos kaunis, Joulu-ukki ja -mummukka yms. tahot), ja sitten saimme vähän muutakin: Nimittäin aivan kamalan vatsataudin. Tapanista asti olemme istuneet pöntöillä. Onneksi niitä on kaksi. Muut, paitsi nuori herra, ovat siis tämän pöpön vallassa, mistä keksin päätellä tämän olevan rota-virusta. Pikkumies on nimittäin ainoa, joka on saanut siihen rokotteen (Thank God). Ja hänet tuntien olisi ollut ensimmäisenä sairastamassa ja sairaalassa.

Nyt virtaa riittää, loputtomiin..

..toisin kuin meillä muilla.

Piti eilen lentää uuden vuoden viettoon ja perhettä ja ystäviää tapaamaan Suomeen, mutta eihän siitä mitään olisi tullut, edes vaipoissa. Lisäksi rakas maukujamme katosi ja palasi laahustaen ja täristen vuorokautta myöhemmin, verta silmästä, nenästä ja suusta valuen. Oli ollut tajuttomana jossain. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että on jäänyt auton alle, ja siihen nähden kyllä selvisi vähällä. Katti pääsi eilen eläinlääkärin tarkkailusta pois ja on sen jälkeen lähinnä nukkunut. Sen verran on tyhjä katse silmissä, että mietimme jo aivovaurion asteen vakavuutta. Pikkuhiljaa on alkanut kuulua ja näkyä elonmerkkejä tosin, kävi äsken kerjäämässä keittokinkkua :) Ja häntä pystyssä!

Aika apeaa on siis ollut meidän välipäivien vietto, mutta jotain ihanaa sentään tiedossa! Varasin nimittäin uuden pohjolanmatkan itselleni ja lapsille tammikuun loppuun, mikä tarkoittaa myös sitä, että pääsen juhlimaan rakkaiden ystävieni häitä. Ja näkemään kaikkia, joita emme ole nyt tapaamassa. Kyllä tällä tiedolla taas parit vatsakrampit kestää. Muut ovat jo parempana ja niin olin minäkin, kunnes jalat meinasivat lähteä alta iltapäivällä. Nyt vuorotellen suolaa, sokeria ja litroittain vettä ja ihan mitä vaan. Olo on taas paljon parempi. Lopu, tauti, hus pois. Tule uusi, terveempi vuosi, tule pian.

Joulumarkkinat sveitsiläiseen tapaan

Ajelimme tänään järvenrantaa pitkin kohti Montreux:tä, jossa pidetään vuosittain seudun suurimmat ja näyttävimmät jouluhappeningit. Me käväisimme tällä kertaa vain joulumarkkinoilla, jotka nekin ovat aika hulppeat. Tai ainakin upeassa ympäristössä, alppimaisemissa järven rannalla mäntyjen ja palmujen (!) katveessa. Siis täällä on ajoittain ihan välimerellinen fiilis, kun noita palmukasveja pukkaa kaikissa sveitsiläisissä taajamissa ja varsinkin näissä ökyimmissä..

Varpunen jouluaamuna

No tunnelma oli ihan jouluinen, vaikka se kaikki tänne satanut runsas (ja koko Keski-Eurooppaa näemmä villisti sheikannut) lumipeite onkin alle kahdessa vrk:ssa sulanut. Äiti muuten pääsi Pariisin kautta kotiin, tosin monen monta tuntia myöhässä ja ilman matkatavaroita. Tänään oli jo kohtalaisesti plus-asteita ja huomiseksi on povattu jopa 13.

Osa markkinahumusta oli rakkaan itänaapurimme sponssaamaa, joten heillä oli myytävänä aika moinen edustus omia vientituotteitaan, kuten maatuskoja ja vodkaa.

Ja sit me nähtiin Freddie Mercury, jonka yhteyden Montreux:hön voisin helposti googlata, vaan kun en jaksa. Siellä se elvistelee patsan muodossa ja fanit kantavat kukkia sekä kynttilöitä.

Show must go on ja tää lähtee nyt syömään ankkaa, jota ei kylläkään napattu mukaamme järvestä. Au revoir!

Äiti toi lumen

Sitä on nimittäin taas. Ihanaa. Pihalla nököttää ainakin viisi lumioliota. Ja jouluntuoksujisia härrkkuja ovat paistaneet aika monta pellillistä. Mieheni ja meikäläinen olemme sitten ottaneet ilon irti lentävästä lastenhoitajasta ja käyneet tänäänkin Alppien rinteillä. Ja tässä sitä näpytellään samalla, kun joku muu laitaa lapsia nukkumaan. Ihan ihmeellistä ja outoa. Ja tervettä. Huomenna loppuu tämä ilo ja koko viikoksi on tänne talven ihmemaahan luvattu vajaa kymppi lussaa ja vesisadetta. Voihan tietty olla, ettei tuo mummukka pääse täältä minnekään, kun pariisin kenttä, ja monet muutkin, ovat olleet tänäänkin suljettuna..

Eilen sain myös vierailla vanhojen, rakkaiden ystävien pikkujouluissa Suomen Töölössä, thanks to Skype. Olipas tonttumainen meno madameilla ja ihana nähdä kaikkia. Tip tap. Oliko tänään tonttulakki kireällä?

Do the charleston

Me saatiin vähän aikuista seuraa ja vapaailta ja lähdettiin 20-luku -teemaisiin pikkujouluihin. Olipa kivaa, shamppanjaa ja kaviaaria, ah. Ja aamulla, kun olisi kerrankin saanut nukkua pitkään, tämä oli kuudelta unettomassa tilassa. Näin se menee.

Mutta olipa virkistävä pyrähdys!

Oi kuusipuu

Le week-end

Taas on vierähtänyt viikkonen ihan huomaamatta. Tai siis ei, huomaten hyvinkin. A oli työmatkalla alkuviikon ja loppuviikko on mennyt suhatessa vähän siellä & täällä. Tunnelma on vaihtunut kireästä, kipeästä ja vässykästä aika rentoon ja levänneeseen. Vihdoin ja onneksi.

Eilen oli Suomi-koulun joulujuhla. Varasin mukaan vessapaperirullan ihan omia tarpeitani (ehehe), siis vuotavia naaman röörejä varten. Mutta kas kummaa, ei itkettänyt - laulatti. Oli Lucia, J. Pukki, tonttuja ja paljon iloisia ulkosuomalaisia. Ja me voitimme arpajaisista Fazerin Sininen+Omar-suklaalevyn ja Koiramäki-piirrustusvihon. Oi iloa.

Jatkoimme matkaa Geneven vanhaan kaupunkiin. Tänä viikonloppuna juhlitaan täällä L´Escaladea eli vuotuista Geneven valloittajien kukistamista. V. 1602 kaupunkiin hyökättiin, mutta paikalliset pistivät kovasti hanttiin valloittajille ja legendan mukaan eräs rouva tappoi vastustajan (Paavin lähettämiä ranskalaisia sotajoukkoja) kaatamalla muurin yli padallisen kiehuvaa kasviskeittoa niskaan. Senpä takia tarjolla on sitä itseään ja esim. marsipaanista muovailtuja vihanneksia ja suklaatikapuita. Ja hehkuviiniä, tietty. Meniköhän nyt oikein tai edes sinne päin..

Kieltämättä oli vaikuttavaa, kun koko vanha kaupunki oli keskiaikaistunut ja yhtäkkiä ohi kulki lauma pillipiipareita tai "sotilaita" polleineen. Sellainen muskettisoturifiilis. Meidän oli poistuttava siinä vaihteessa, kun alettiin ampua tykeillä ja nuori herra meinasi saada slaagin. Nää paikalliset ottaa tämä hyvin tosissaan.

Tänään pakattiin sukset ja laudat pikkuautoon ja lähdettiin kohti sitä valkoista ja korkeinta nyppylää. Tarkoitus oli mennä testaamaan muutama lapsille sopiva rinne eräässä kivassa pienessä alppikylässä, mutta nepä olivatkin netin tiedoista poiketen suljetut. Liian vähän lunta, you see. Tulipahan kaunis sunnuntaiajelu. Ja päästiin pilvien yläpuolelle, aurinkoon, vaikka matka ylös näyttikin kutakuinkin tälle:

Mut sit:







Huippua alkavaa viikkoa kaikille murmeleille!

Talviurheilua

Me olemme niin onnekkaita, että tuossa 4km päässä on lähin hissi ylös Jura-vuorelle. Ja me olemme niin onnekkaita, kun kuulimme aamulla hissin olevan taas toiminnassa. Sen piti aueta talvikaudeksi vasta 17.12., mutta olemme hyvin onnekkaita, sillä meillä on enemmän lunta täällä Geneven seuduilla kuin viimeiseen 35 vuoteen. Hyppy telekabiiniin hop hop. Ja sukset mukaan , vain lapsille tällä kertaa. Ihan eka kerta heille. Neitiä jännitti, nuori herra ei pysynyt monoissaan. Uskomatonta, miten lapset oppivat nopeasti uusia taitoja.

Hyvin menee, mutta menköön!

Ps. Säätietotus maanantaille ja tiistaille lupaa rankkaa vesisadetta, +8c. Bye bye snow, kiva kun kävit. Tule pian takaisin.

La famiglia matkustaa

Tässä tunnelmia meidän viikonloppureissulta Milanosta, sieltä sun täältä kaupungilta. Ne parhaat kuvat jäivät ottamatta, kun ison kameran kaivaminen laukusta ei aina ole houkuttelevaa, paitsi taskuvarkaille. Kiitos perhe P:lle huipusta seurasta, luotijunille mutkattomasta matkustuksesta ja Italialle hyvästä ruoka-, viini- ja kylttyyritarjonnasta. kyllä aina sielu niin lepää ja huokailee, kun saa oleilla ja fiilistellä kauniissa ympäristössä.

Lapsille parasta antia taisi olla valtava tiede- ja tekniikkamuseo, jonka tenaville suunnattuihin työpajoihin sai osallistua ilmaiseksi ja tehdä esim. paperia ja maalia. Vaikka parastahan on tietty kollektiivinen juoksentelu käytävillä ja se, että on paljon kaikenlaisia nappeja ja vipuja, joita voi painaa ja vetää. Ja sit voi karata sinne, missä on edessä se punainen köysiaita.

Ciao ciao!

Joulukuu!

Ja tällainen piha meitä odotti, kun palasimme Milanon minilomalta.

C, naapurin mademoiselle ja la chat de neige

Ensilumi..

..tulee kuudelta, kaikki näyttää silloin uudelta.

Meidän piha.