Koomailua

Tänään on aamusta asti pyörinyt telkkarissa ranskaksi dubatut lastensarjat, joista osa on vanhoja tuttuja (Smurffit yms. klassikot) ja osa kamalia väkivalta-animeja, ja sit tietty Winxit, jolle voisi kaikessa ihanuudessaan ja kamaluudessaan pyhittää oman tekstinsä. Mut nyt ei jaksa. Äidin olo on nimittäin hehkeä kuin viikonlopun nuukahtaneilla tulppaaneilla.

Ihan perusflunssaa vaan mulla, harmittaa vaan ihailla näitä jumalaisia kevätsäitä ikkunan läpi. (Ja nyt te saatte ihailla jumalattomia silmäpusseja naapurin parkkipaikalle heijastettuna.)

Lapset ovat myös ylläripylläri kipeinä. Hypätkää yli tämä, jos ette jaksa lukea tämän poppoon sairauskertomuksia enää yhtään. En pahastu. O piti viedä lekurille eilen, kun alkoi olla niin huonona. Samaa flunssaa ja vanhat tahi uudet korvatulehdukset pitävät kuumetta yllä. Nyt alkaa kyllä uusi kierros antibiootteja purra, siihen malliin jo härnätään siskoa. Siskolla on sitten sama tai/ja toinen virus, joka näyttää aiheuttavan nuhan ja yskän lisäksi kuumetta, pahaa oloa ja vatsakipuja. Pläääääähhhhhh. Vielä ne jaksavat poseerata kameralle, eli ei tässä hätää. Kunhan marmatan.

Nyt mä kyllä avaan ton lasioven, päästän valon sisään ja tungen naamani aurinkoon. Ja käsivarret ja sääret. D-vitamiinia, tiedättehän. À toute à l'heure.