34

Oih ja voih, vaatiikohan tämä merkkipäivä lainkaan postausta, tai mitähän tässä pitäisi pohtia..? Että mihin ollaan tultu ja miten siihen päädytty, mitä on opittu tähän ikään mennessä, tai mitä tästä eteenpäin..

Pää on ainakin tyhjempi tai tyhmempi kuin aiemmin, itsetunto heikompi, tulevaisuudensuunnitelmat yhä enemmän auki ja käytös oikullista kuin teinikakaran. Että se siitä iän mukanaan tuomasta varmuuden tunteen lisääntymisestä. Musta tuntuu, että mietin aina yhä enemmän ja enemmän, että mitä ne musta ajattelee. Ja älkää te ottako tätä liian tosissanne ;)

Haastava on vaihe elämässä, mutta onhan se kiva, että on, mitä pohtia. Jospa ne haasteet voisivat välillä olla vähän kehittävämpiä ja positiivista energiaa tuovia. Vähemmän huolta ois kiva. Kävin ostamassa synttärilahjakseni Emlaa (puuduttavaa laastaria) kuopuksen antibiootti-injektioita varten. Kuumetta pukkasi taas. Nyt hoidetaan korvatulehduksia sit näin. Ranskanmalliin. Piikkiä pyllyyn jokusen päivää, kyllä tapetaan kaikki sisuksissa ja puutarhassa. Ja kun tarkoitus oli alunperin vahvistaa tuota omaa vastustuskykyä. Huoh.

Mies palajaa maailmalta huomenna ja auringonkin on tarkoitus kai pilkahtaa, että kyllä tää taas tästä. Terveempi lapsi saa mennä kouluun ja mä tuuletan ja vaihdan lakanat, rapsutan kissaa ja kuuntelen jotain hyvää musaa, esim. ylläolevaa herraa. Ai niin, ja käytän toisen lapsen piikillä.