Vielä enemmän pihalla..

Olemma ihailleet taivaalla kaartelevia haukkoja ja kotkia. Niitä on paljon ja yksi päivä luulin, että eräs lintuyksilö käy tukkaan kiinni. Siinä ne pyörivät matalalla ihan pään päällä, ehkä kolmen metrin päässä. Enimmäkseen kai hiirihaukkoja ja maakotkia? En mee vannomaan. Sisäinen ornitologi on kyllä herännyt henkiin.

Hmmm.. tilhikö se on vaiko töyhtöhyyppä..? Ei vaan suomalainen albiino kurppa.


Sit olemma lööbanneet..


pelanneet..


jumittuneet autolla kotikylän liikenneympyrään, kun ei tiedetty, että ohi menee pian ja kovaa aika monta fillaristia..


pyöräilty itsekin.. (huomatkaa, kuinka lumet ovat lähes jo kaikonneet Juran päältä. Pitäisköhän palauttaa vuokrasukset suosiolla Intersporttiin.. Lumen perässä pitäis lähteä nyt niin korkealle Alpeille, että allekirjoittaneelta poksahtaa korvat.)


löydetty uusi kävelyreitti joenrantaa pitkin ja kasapäin valkovuokkoa, mistä tulikin mieleeni..


Happy English Mothers' Day!

Ps. Jos tämä vähän lohduttaa lumipenkoissa tallaajia, minäkin tallaan huomenna taas sen tutun 14 km koulukotikoulukotijne.ravauksen - vesisateessa.

Ja vielä Ppssssss. Se hollantilainen naikkonen (anteeksi, vuokranantaja) haluaakin enemmän rahaa siitä asunnosta kuin mistä puhuttiin ja myös kolmen vuoden sitoumuksen, että se kai siit sit.

Ja jos vieläkin haluaa psssss:ia, niin saimma myös naapurien (ne samat, joilla on se pieni räksykoira ja liian suuri ranskalainen ego, olenko kertonut?) vihat niskoillemme, kun kehtasimme sunnuntaina leikata nurtsista punkkien vuoksi trimmerillä yhden kohdan, johon en leikkurilla eilen yltänyt. Ettäs kehtasimme.