Ihan pihalla

Onneksi viikonlopuksi on luvattu ihanaa +20 c säätä, voidaan pitää akkunat apposellaan ja hengitellä muutakin, kuin homeitiöitä. Ei oikeasti tiedetä, mikä tilanne tässä talossa ja sen lattiassa+seinissä muhii, mutta nyt ei auta muu kuin ulkoistaa oma elämä. Vakuutusyhtiön tyypit tulevat about viikon päästä kosteusmittareineen (hah, ei paljoa mittareita tarvita, kun vauriot näkee ihan omalla simmulla). Sitten kai miettivät, että mitäs nyt. Jos (ja toivottavsti kun) täällä aletaan purkaa seinää tahi lattiaa, mehän ei voida tässä asustaa. Mutta se on sit sen ajan murhe, kai.

Saatiin onneksi tulevasta asumisesta vähän muuta pohdittavaa, tai siis yhden A:n tutun kautta meille on tarjottu vuokralle kuvien perusteella aika kivaa hollantilaista rivitalonpätkää. Alue olis oikein sopiva, bussi kulkisi läheltä lasten kouluun ja A:n toimisto on kävelymatkan päässä. Rantaan polkisi pyörällä about 10 minuuttia, samoin keskustaan. Ilmoitimme olevamme hyvinkin kiinnostuneita ja käymme katsastamassa kämpän varmaan toukokuussa. Pitäkee peukkuloita.

Nyt pitäisi orientoitua viettämään laatuaikaa täällä eikä haahuilla ajatuksineen tulevassa. On vaan niin pirun vaikea tuo hetkessäelämisentaito. Oon aina ollut siinä superhuono. Pitäisi varmaan ottaa mallia tuosta keväästä nauttivasta kissastamme.. Tänään on muuten ohjelmassa kevään eka ruohonleikkuu. Tulee tarpeeseen, kuten näkyy. Voikukkaa pukkaa.