Sori hiljaiselo, mutta kun ei ole ollut mitään järkevää tai positiivista kirjoitettavaa, on ollut parempi olla ihan hissukseen ja odotella aikoja parempia. Ei tänne mitään ihmeitä kuulu, mutta vähän tylsää sekä kotona että A:n töissä, jossa vallitsee aika moinen henkinen ja fyysinen kaaos tulevien suurten muutosten vuoksi.
Jos pitää tai siis saa listata jotain iloisia asioita, niin C on viihtynyt koulussa ihan superhyvin ja sai opettajaltaan hienon suosituskirjeen ensi syksyn uutta, kansainvälistä koulua varten. Sinne ei näet mennä noin vaan, sinne haetaan.
Ja aurinko on paistanut lämpimästi kirkkaalta taivaalta parin viime päivän ajan ja sama sää näyttäisi jatkuvan vielä tovin. Kyllä immeinen väkisinkin virkistyy, kun istuu hiekkalaatikon laidalla +13 asteen lämmössä ja imee aurinkoenergiaa pari tuntia. Kevät tulee ja linnut laulaa jo täyttä kurkkua joka puskassa.
Ja viikon päästä olen lasten kanssa toivottavasti Suomessa! Lapset ovat jopa aika terveitä tällä hetkellä, mutta A makaa "koomassa" flunssakaranteenissa yläkerrassa niin kuin miehet nyt sairaana makaavat. Toivottavasti ei ole sitä yhtä tautia. Voi elämä, jos tämäkin reissu kaatuu meidän klaanin sairasteluun.
No kissa on toipunut entiselleen auto-onnettomuudesta eikä ainakaan mikään major brain damage pukkaa esiin tämän käytöksessä. Ihan on sama katti.
Siinäpä se, kirjoitan enemmän, kun inspiroi enemmän. Nyt hyppään lasten kanssa kylpyyn. Ja yritän selvittää, miksi kameran muistikortti on lukittu, enkä voi käyttää kyseistä kapinetta lainkaan.
Pian nähdään, toivoo hän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti