Syyskuu jo!

Niin taas viikko vierähti ja aika vauhdikas viikko olikin. Nuori neiti C aloitti ecole maternellen Grand maternelle- luokalla, joka on pienten (tosi pienten) koulun ylin luokka. Voi, mitä taaperoita siellä oikeasti on, pihalla törröttää justjust 3v. pikkutatteja tukat saparoilla ja räkä nenässä. Tämä systeemihän korvaa pitkälti päivähoidon tässä maassa, enkä ole oikein vielä varma, mitä kaikesta ajattelen. Monet lapsethan tulevat tosin kotiin syömään ja huilaamaan 11.30-13.30, niin myös C. Aika puuduttavaa oli ekana päivänä ravata 8 kertaa päivässä samaa tienpätkää, mutta kaikkeen tottuu ja urheilun kannalta on tämäkin otettava. Koulumatkapakarakiinteytys. Alkeet.

Tässä ollaan juuri astumassa uuteen seikkailuun innoissaan ja itsevarmana. Miten tuo tyttö voikaan olla sellainen kuin on? Ei ainakaan äidiltä perittyä.

Puuhakas pikkuveli on nauttinut äidin jakamattomasta huomiosta ja vauhtia on riittänyt, viikon saldona palovamma, huuliruhje, pari mustelmaa ja vatsapöpö ja rikkoutuneet rattaat. Peruspikkumiessettiä siis.

Viikonlopuksi saatiin vieraaksi isovanhemmat Briteistä. Ilmatkin ovat suosineet, joten aika moista pötköttelyä, grillausta ja muuta auringon alla tehtävää actionia on riittänyt. Lapset pääsivät tänään myös lainaamaan naapurien uima-allasta ja riemukasta oli ollut ja kauhea parkuna säesti kotiinpaluuta.

Kissa on saanut vapauden, tänään toista päivää vaellellut, missä halunnut. Naapureista ja niiden kateista viis. Ei enää ex sisäkissalle valjaita, ainakaan näissä ympyröissä. Ja yöksi käpertyy tyytyväisenä milloin kenenkin sängynpäätyyn nukkumaan.

Seuraa kuva-arvoitus: Kuka tai mikä on puussa, ihan ekaa kertaa?

Vastaus:




Haha, ja arvatkaa, kuka sen sieltä pelasti? Siinä meillä oikein "norjalainen metsäkissa". Mutta arvatkaa, mihin se seuraavaksi meni?




Ei, kuvan yläosassa ei ole pesukarhu. Onneks naapurit ei olleet kotona. Eikä tarvittu palokuntaa. Mitenhän senkin sanois ranskaksi. Mon chat est très haut, au secours!?